CARCER

____________________

Tämän lauman historia yltää pitkälti yli 40 vuotta taaksepäin. Lauma eli silloin vielä rauhallista elämää uutena laumana. Lähellä vuoristoa ei ollut muita laumoja, joten riitojakaan ei tullut.

Lauman johtaja, Superstes, oli viisas ja taitava johtaja. Hän johti laumaansa tunnollisesti ja lauma pärjäsi vallan mainiosti. Superstes oli tuonut laumansa pari vuotta sitten vuorille paettuaan vanhempiaan ja siellä lauma eli yhä, Superstesin kuollessa ja tuon pojan astuessa valtaan.

Bellator oli sirohko uros, mutta mitä mainioin taistelija. Hän voitti lähes kenet tahansa ja hallitsi laumaa hyvin, juuri kuten isänsäkin. Bellatorin aikana tuli vuorille toinen lauma. Lauma haastoi riitaa ja Bellator johdatti oman laumansa sotaan.

Carcer kukisti vihollislauman nopeasti ja sai vuoren takaisin itselleen ilman suurempia menetyksiä. Bellator löysi silloin kumppaninsa ja myöhemmin he saivat pentuja, joista Ludia tulisi johtamaan laumaa.

Ludia oli siro ja kaunis narttu, joka vietti mieluusti aikaa muiden kanssa ja tutustui lauman jäseniin. Hän auttoi niitä, jotka olivat hädässä ja tuki surevia. Mutta sitten tuli paikalle uusia laumoja. Kaksi laumaa tulivat etsimään valtaa ja sodassa Bellator kuoli.

Ludia ei halunnut enää menettää laumalaisiaan, joten hän johdatti heidät pois vuorilta, etsimään uutta kotia.

Etsintä jatkui vielä silloinkin kun kulkutauti tappoi Ludian, eikä Ludialla ollut omia pentuja, jotka olisivat ottaneet vallan. Tällöin Ludian veli, Patrona astui valtaanja tuon poika tulisi perimään vallan häneltä.

Lopulta Patrona oli jo niin vanha, ettei hän jaksanut enää johtaa laumaa. Victor otti isänsä tehtävän ja vei lauman turvaan solaan. Sinne he asettuivat asumaan ja vaikka jopa kolme laumaa tulivat kerralla solaan, pitivät Carcerin laumalaiset pintansa ja sola säilyi heillä.

Elivät he rauhassa vuoristossa monia suloisia vuosia, kunnes tuore johtaja, ensimmäisen johtajan mukaan nimetty Superstes, joutui koetukselle. Vuoristoa heilutti suuri maanjäristys ja kiviä alkoi tipahdella. Superstes joutui johdattamaan laumaansa yhä kauemmas solasta ja lopulta he olivat paenneet maanjäristystä rannalle asti.

Pako ei kuitenkaan loppunut siihen. Maanjäristys seurasi heitä ja ajoi lauman veteen. He uivat jonkin matkaa ja löysivät polkumaisen maan. Sitä pitkin he kävelivät pitkään ja heidän huomaamatta, kauempana takana, polku mureni palasiksi upoten veten.

He päätyivät lopulta unelmiensa saarelle, jossa oli metsää ja eläimiä, sekä vuori kauempana näkyvissä. Superstes lähti johdattamaan laumansa kohti vuorta eikä matkalla näkynyt muita. Aukeamalla hän kuitenkin näki kaksi muuta laumaa ja johtajat kohtasivat keskellä.

Yksimielisyyteen saaren omistajuudesta ei päästy, jolloin päätettiin jakaa saari kolmeen osaan. Superstes olisi heti halunnut paeta saarelta, mutta eipä polkua enää rannalta löytynytkään, eikä maata näkynyt missään saaren ympärillä.

Silloin Superstes laumoineen valtasi itselleen suuren osan vuoristoa ja jonkin verran metsää, asetuen sinne asumaan. Sota oli syttynyt.