GLACIËS

____________________

Noin 30 vuotta sitten uros nimeltään Surgere saapui Italian rannikoille. Lähtiessään Latinasta hän oli ottanut mukaan 20 sutta laumastaan, mutta vain kuusi oli enää hänen lisäkseen jäljellä. Vain vahvimmat olivat selvinneet rasittavasta matkasta.

Italiassa Surgere perusti uuden lauman, keräten lisää susia ja antoi laumalleen uuden nimen, Glaciës. Lauma asettui aloilleen rannalle ja laumalaiset alkoivat kunnioittaa Surgerea, luottaen tuohon lopulta täysin.

Surgere sai pentuja, joista yksi valittiin hänen seuraajakseen, seuraavaksi johtajaksi. Surgeren kuoltua tämä pentu, Vincö, otti lauman haltuunsa. Rauhan aika tosin oli päättymässä.

Vincö ei ehtinyt vuotta hallita laumaansa ennen kuin ihmiset ilmestyivät kuvioihin. Rakennuksia nousi yhä lähemmäs rantaa ja lopulta Glaciësin reevirille rakennettiin hotelli. Metsä kaadettiin ja kaupunki kasvoi tilalle, jolloin lauman oli pakko muuttaa. He kulkivat syvemmälle metsään ja asettuivat sinne viettämään elämäänsä.

Vuosi vielä eteenpäin ja Vincö joutui jälleen siirtämään laumaansa, mutta tällä kertaa hän vei laumalaiset kauemmas asutuksesta, lähemmäs rantaa. He lähestyivät jo Italian niemimaan kärkeä.

Saivat sudet elää rauhassa niin kauan, että Vincö sai pojan nimeltään Adiuvo. Tuo ehti kasvaa vuoden ikäiseksi ennen ihmisten ilmestymistä. Ihmiset löysivät lauman ja ampuivat puolet jäsenistä, mukaan lukien itse Vincön. Adiuvo otti komennon.

Adiuvo oli kuitenkin erilainen kuin isänsä, uhkarohkeampi. Hän asettui aloilleen vähän matkan päähän uusista rakennuksista ja lauma alkoi sopeutua elämään ihmisten vieressä.

Jotkut tutkijat löysivät lauman ja alkoivat seurata sitä. Todettuaan, että lauma koostui lähes 20 sudesta he päättivät suojella sitä. Glaciësin alueelle ei enään rakennettu, vaan lauman annettiin asua aloillaan ja pienestä metsiköstä tuli kaupungin suosituin nähtävyys.

Niin lauma eli onnellisena pitkään ja rauhassa. Adiuvo sai pentuja, ja niin sai tuon pentu, ja tuon pentu, ja tuon pentu, kunnes 20 vuotta oli vierähtänyt ohi.

Silloin tuli suuri tulva metsikköön lauman alueelle. Lauma joutui pakenemaan mereen ja uimaan suoraan eteenpäin, kunnes lopulta heikoimmat olivat hukkuneet ja lauma löysi maata.

Tämä ei kuitenkaan ollut tavallista maata, vaan se oli kuin käytävä, jota pitkin he lähtivät ihmeissään kulkemaan. Aikansa kävelytään he näkivät saaren puineen ja vuorineen ja juoksivat riemuissaan paikalle.

Saari oli oikea paratiisi. Siellä oli paljon saalista, rehevää kasvillisuutta, sopiva ilmasto eikä muita laumoja tai ihmisiä näkynyt lähimailla. Oiva paikka laumalle!

Vaellettuaan syvemmälle he löysivät aukeaman ja sen reunoilla he näkivät toisen lauman. Ei, vaan kaksi laumaa! Johtajat kävelivät keskelle, mittailivat toisiaan katseillaan ja seisoivat hiljaa.

Kun ei pääty yksimielisyyteen saaren omistajuudesta jaettiin saari kolmeen osaan ja syttyi sota, jota pakoon ei päässyt. Sillä vaikka kuinka he yrittivät, eivät he enää löytäneet reittiä jota pitkin olivat saarelle tulleet.