JUONI

____________________

Satoja vuosia sitten, taivaalla susien jumalat riemuitsivat. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin oli syntynyt pentuja. Eikä pentuja ollut vain yksi, vaan olivat kolme naarasta saaneet pennun. Vanhin pennuista oli veden jumala. Uros oli komea ja hurmasi jo pentuna kaikki katsojat. Hänen nimekseen tuli Aqua. Seuraavana oli syntynyt maan jumalan poika, Terra. Tämä veikeä pentu oli hienorakenteinen ja voimakas. Nuorin oli siro ja ihastuttavan kaunis metsien jumala, Silva. Pentujen tuloa juhlittiin suuresti, sillä jokainen jumala rakasti pentuja.

Nuoret jumalat viettivät koko pentuaikansa yhdessä telmien ja leikkien, tutkien paikkoja ja opetellen käyttämään voimiaan. Aqua hallitsi vettä sen kaikissa muodoissa, kun taas Terra saattoi liikuttaa kiviä ja luoda pieniä vuoria. Silva kasvatti pieniä kasveja minne ikinä halusikin ja pystyi jopa liikuttamaan suurien puiden oksia. Pennuilla oli hurjan hauskaa kasvaessaan, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kävi näillekkin nuorille.

Pentujen tiet erkanivat, eivätkä he tavanneet moniin vuosiin. Nuorten jumalien voimat kasvoivat ja he oppivat yhä paremmin hallitsemaan kykyjään ja käyttämään niitä monipuolisesti. He myös aikuistuivat ja seuraavan kerran tavatessaan kaikki olivat muuttuneet.
"Kykysi on surkea," Terra ilkkui. "Minä voin kasvattaa vuoria ja maita, mutta mitä sinä teet? Tuijottelet mitään tekemättä lammikkoja!"
"Voin peittää maasi vedellä ja hukuttaa kaiken elävän!" Aqua huusi takaisin ilme vihasta vääristyen.
"Voin voimillani imeä meret ja järvet tyhjiin tai rehevöittää vuoret ja aavikot, joten kuono umpeen molemmat!" Silva tuhahti tympääntyneenä ja sai kummankin uroksen huomion.
"Entä jos ratkaisisimme tämän reiluimmalla tavalla?" Terra ehdotti. "Vanhalla kunnon pelillä! Jokainen etsii itselleen lauman kilpailemaan muita vastaan. Teemme saaren, jonka minä luon, Silva rehevöittää ja jonka kuopat Aqua täyttää makealla vedellä. Sinne laumat tuodaan ja siellä ne saavat pysyä, kunnes joku laumoista on voittanut."
"Mitä voittaja siitä hyötyy?" Aqua kysyi epäluuloisesti.
"Voittaja saa käskyttää muita seuraavat sata vuotta," Terra totesi yksinkertaisesti.
"Tehdään tästä mielenkiintoisempaa," Silva sanoi. "Voimme käyttää kykyjämme auttaaksemme laumaamme."
Näin oltiin säännöt sovittu ja etsinnät saattoivat alkaa.

Terra aloitti etsintänsä vuoristolta. Hän kävi läpi useita maailman vuoristoja, kunnes löysi Espanjasta suuren ja voimakkaan lauman. Tuo lauma asusti solassa kahden vuoren välissä ja laumalaisia oli tullut mukaan kaikkialta maailmalta.

Ranskan metsiköistä taas löysi Silva oman laumansa, joka vaelteli reviirillään. Lauman jäsenet toimivat hyvin yhteen, mutta kovinkaan läheisiä ystäviä ei kukaan vielä ollut löytänyt. Eihän lauma ollutkaan kuin muutamia vuosia ollut koossa.

Italian niemimailta, eräästä rantakaupungista, tulee viimeinen lauma, Aquan sotilaat. Lähellä ihmisten asutusta eläneet sudet olivat ketteriä, taitavia selviytyjiä ja jokainen varsin nuori.

Niimpä saari luotiin suhteellisen lähelle jokaista laumaa ja jokaiselle tarjottiin myös reitti saarelle. Laumat paimennettiin uuteen kotiinsa, rehevöivään paratiisiin. Aluksi se tuntui taivaalta, mutta kun kolme laumaa kohtasivat, oli sopu siitä kaukana.

Jumalten peli saattoi alkaa.

 

NYKYHETKI

____________________

Nykyiset tapahtumat tapahtuvat pari vuotta myöhemmin. Jokaisessa laumassa on johtaja vaihtunut ja sota on entistä rankempi. Susia on kuollut ja jotain kautta myös tullut uusia. Meren kautta, tiputtuaan rahtilaivoista, niitä mysteerisiä polkuja pitkin ja muilta saarilta. Näin ollen ovat laumat pysyneet hengissä, mutta ken tietää milloin laumat kuolevatkaan.

Mikä laumoista selviää? Kuka jumalista saa vallan?

Siihen voit juuri sinä vaikuttaa.

 

MUUTA

____________________

Tiivistelmä

Glaciës -lauman historia | Aquan lauma

Carcer -lauman historia | Terran lauma

Excipio -lauman historia | Silvan lauma

Sivujuonet